Tukioppilastoiminta

Tukioppilastoiminta on yläkoulussa toimiva, vertaistukeen perustuva tukijärjestelmä. 

Toiminnan lähtökohta on mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyssä. Tukioppilas on tavallinen, vapaaehtoinen oppilas, joka haluaa toimia kouluyhteisön hyväksi ja auttaa muita oppilaita. 

Tukioppilastoiminnasta vastaa koulussa työskentelevä aikuinen, MLL:n kouluttama ohjaaja ja toimintaa tuetaan piirin nuorisotoiminnan koordinaattorin sekä keskusjärjestön toimesta. 

Tukioppilastoiminnan tavoitteena on edistää hyviä kaverisuhteita, kouluviihtyvyyttä, yhteisvastuuta sekä turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä koulussa. 

Satakunnassa on yli 500 tukioppilasta ja toiminta kattaa koko maakunnan. 

Terveisiä tukioppilasleireiltä!

”Tukareina mennään juttelemaan uudelle koululaiselle, ettei hänestä tulisi yksinäinen ja jotta hän voi löytää uusia ihmisiä. Keksitään tapahtumia missä kaikki on mukana ja pyydetään yksinäisiä mukaan.”

Viikolla 15 toteutui kaksi MLL:n Satakunnan piirin järjestämää tukioppilasleiriä, jotka saimme viettää Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskuksessa. Leirien teemana oli yksinäisyyden ehkäiseminen. Kahteen leiriin osallistui yhteensä melkein 60 tukioppilasta ohjaajineen eri puolilta Satakuntaa. Leirit alkoivat perinteisesti maukkaalla lounaalla, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan tutustumisen toisiimme. Tutustumisleikkeihin kuuluivat muun muassa ystäväkirjojen tekoa, hauska kättelyharjoitus, tutustumisruudukon täyttö sekä nimibingo. Tukioppilasleireillä leikitään paljon erilaisia ryhmäytymisleikkejä, eikä vain siksi, että leiriläiset tutustuvat toisiinsa, vaan myös siksi, että tukioppilaiden on tärkeää oppia uusia kivoja tapoja olla opettajien apuna uusien ryhmien ryhmäyttämisessä. Leireillä pelasimme myös Ihmis-Kimbleä ja Afrikan tähteä, jonka pelilautana toimi leirikeskuksen piha sekä erilaisia arvuutteluleikkejä.

Kummallekin leirille saimme vieraaksemme Kiisi Isotalon, joka on toiminut jo kauan tukioppilaiden kouluttajana. Kiisin valloittava tarinankerronta-taito lumosi meistä varmasti jokaisen. Hänen oppinsa ryhmäyttämisestä ja muiden huomioimisesta kannattelevat niin tukioppilaita kuin meitä paikalla olleita aikuisiakin varmasti pitkälle.

Leireillä leikittiin, naurettiin, saunottiin, uitiin, syötiin hyvin, laulettiin karaokea myöhäiseen iltaan asti, solmittiin uusia ystävyyssuhteita, vaihdeltiin snäppejä, herkuteltiin, mutta myöskin pysähdyttiin vakavan aiheen äärelle: Yksinäisyys.

Tukioppilaat saivat pienissä ryhmissä luoda paperille Yksinäisyyden puun. Puun juuriin kirjoitettiin ajatuksia siitä, mistä yksinäisyys voi johtua. Lähes jokaisen ryhmän kohdalla erilaisuus nousi esille yksinäisyyden syyksi. Muita syitä yksinäisyydelle tukioppilaiden mielestä olivat muun muassa se, jos on oma itsensä, kiusaaminen, ujous, hylkääminen, perättömät huhut ja uusi ympäristö esimerkiksi koulun vaihtamisen vuoksi. Puuhun kirjattiin myös ajatuksia siitä, miltä yksinäisyys tuntuu ja mitä siitä voi aiheuta, sekä miten yksinäisyyttä voi ehkäistä. ”On tärkeää huomata yksinäinen, hymyillä, kertoa aikuiselle, ei jätetä ketään ulkopuolelle, kysytään mitä kuuluu, rohkaistaan ja tsempataan”.

Leiriläiset pääsivät myös haaveilemaan. Tehtävänä oli haaveilla, millainen olisi unelmien koulu, jossa kaikkien olisi hyvä ja turvallista olla. Haaveiden lisäksi esteet, keinot ja tarvittavat henkilöt haaveiden toteutumiselle sijoitettiin ”Unelmien kuumailmapallon” kyytiin. Unelmien koulussa leiriläisten mukaan kaikki hyväksytään sellaisina kuin he ovat, koulussa on hyvä ja turvallinen ilmapiiri, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä, mielenterveyteen puututaan enemmän, moikataan kaikille ja kaikilla on kavereita. Unelmien koulu on kiusaamisvapaa, siellä ei ole väkivaltaa, rasismia tai päihteitä. Unelmien koulussa on valkoista paksua vessapaperia, hyvää ruokaa, lokerikot kaikille, purkan syönti tunnilla on sallittua ja kaikilla on mukavat nojatuolit. Unelmien koulu on myös vapaaehtoinen, läksytön ja puhelimet ovat sallittuja niin ruokalassa kuin muuallakin.

Esteet unelmien koulun toteutumiselle olivat muun muassa kiusaaminen, rahattomuus, laiskuus, kapeakatseisuus ja intohimon puute. Unelmien toteutumiseksi tarvittaisiin muun muassa rahaa, muutos lakiin, mielenosoitus, keskustelua, rohkeutta viedä asioita eteenpäin, aikuisia, tukioppilaita, innokkuutta, opettajien parempaa palkkausta sekä hyvää yhteishenkeä.

Albert Einsteinin sanoin; ”Esimerkin näyttäminen ei ole vain yksi keino opettaa, se on ainoa keino opettaa.”  Näytämmehän aikuisina hyvää mallia lapsille ja nuorille siitä, miten pienillä teoilla yksinäisyyttä voi ehkäistä toteuttamalla tukioppilaiden hienoja oivalluksia aiheeseen liittyen: kysytään toisiltamme kuulumisia, tervehditään, hymyillään toisillemme, eikä jätetä ketään ulkopuolelle.

Jaksetaan myös unelmoida, elää hetkessä, tutustua ja ystävystyä uusiin ihmisiin, olla mukavia toisillemme, heittäytyä, laulaa, nauraa ja nauttia elämästä, aivan kuten nämä ihanat nuoret tekivät leireillä.