1970-luku

1970-luku oli Satakunnan piirissä vaikeaa aikaa. Piiri oli varoiltaan köyhä, vaikka liitto antoikin edelleen avustuksia. Rahat riittivät vain välttämättömimpään. Toimisto oli vaatimaton eikä henkilökuntaa ollut varaa palkata. Piirissä työskenteli vain toiminnanjohtaja ja satunnaiset toimistoapulaiset.

Satakunnan piirin ohjelmassa merkittäviä osioita 1970-luvulta lähtien ovat olleet sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminta ja hoitajakoulutus. Hoitajarengastoiminnan alku ei kuitenkaan lähtenyt toivotulla tavalla liikkeelle ja toiminta oli vielä 1980-luvun lopullakin melko vierasta monille.

Kuulotutkimuksia ja hammashuollon tukemista jatkettiin terveydenhuollon alalla 1970-luvulla. Yksi painopistealue piirissä oli asumispoliittinen, mikä tarkoitti lähinnä panostamista lasten leikkiympäristöjen parantamiseen. Tehtävää pohtimaan perustettiin oma työryhmä. 

Mannerheimin Lastensuojeliliitto aloitti 1970-luvulla oman tietämyksensä, erityisesti neuvolatoiminnan, viemisen kehitysmaihin. Satakunnan piiri ei ollut innoissaan mukana kehitysyhteistyöhankkeissa vaan esitti paljon kritiikkiä hankkeita kohtaan. Satakunna piirissä haluttiin mieluummin antaa varoja ja panostusta lähialueille kuin kaukaisiin maihin.

Satakunna piirin kohtalo oli vaakalaudalla 1970-luvun alussa, kun Satakunta piti yhdistää läänijaon mukaan Turkuun eli Varsinais-Suomeen. Satakunnan piiri taisteli yhdistämispäätöstä vastaan ja vuoden 1971 lopulla tehtiin päätös pysyä liiton organisaatiossa jatkamalla toimintaa erillisenä piirinä.  Oli rohkeaa jatkaa yksin ilman keskushallituksen avustuksia. Vuodet 1972 ja 1973 Satakunnan piiri toimi lähes täysin omin varoin. Vuonna 1974 Satakunnan piiri kohotettiin takaisin muiden piirien joukkoon. 

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirin historiikki 1950-2000. Toim. Virva Lövgren, 2000.