1980-luku

1980-luvulla keskityttiin lasten ja nuorten pahan olon lievittämiseen. Satakunnan piirissä perustettiin Lasten ja nuorten puhelin ja kehitettiin tukioppilastoimintaa. Vanhemmille järjestettiin keskustelutilaisuuksia, joissa pohdittiin kasvatukseen liittyviä kysymyksiä sekä lapsen ja aikuisen välistä yhteyttä. Kunnat alkoivat ottaa vastuulleen Mannerheimin Lastensuojeluliiton esille tuomia lasten ja nuorten toimintoja. Satakunnan alueella otettiin hyvin vastaan Lystisunnuntai, joka toi piirille myös näkyvyyttä ja positiivista julkisuutta tiedotusvälineissä. 

Taidekasvatus- ja lastenkulttuurikampanja järjestettiin vuonna 1988, mutta se ei onnistunut halutulla tavalla ja taidekasvatuskoulutus jäi Satakunnassa vähäiseksi. Tarkoituksen oli ollut tehdä taideharrastuksesta osa jokaisen lapsen kasvua ja kotien elämää.

Lasten ja nuorten puhelin päätettiin perustaa 08.12.1982 piirihallituksen kokouksessa ja toiminta päästiin aloittamaan kokeiluluontoisesti syksyllä 1984. Suurimpana huolenaiheena soittajilla 1980-luvulla olivat yksinäisyys, pitkät yksinoloajat, kontaktin puute aikuiseen ja kaverittomuus. Soittajista suurin osa oli 11-14 -vuotiaita ja soittajissa oli myös huomattava määrä psyykkisistä ongelmista tai huumeongelmista kärsiviä nuoria.