1990-luku

Satakunnan piiri oli 1990-luvulla taloudellisesti vakavarainen – sillä oli uudet toimitilat, uusi toiminnanjohtaja ja uusi piirihallituksen puheenjohtaja. Vuosikymmenen tavoitteena oli löytää piirin omat vahvuudet ja kehittää piiriä vastaamaan suureen syrjäytymisen ongelmaan. Satakunnan piiri omisti ensimmäistä kertaa historiansa aikana omat toimitilat. Piiritoimiston henkilökunta kasvoi parista työntekijästä parin kymmenen henkilön työyhteisöksi.

Suurimpia toimintaosuuksia 1990-luvulla olivat kotipalvelu ja nuorisotyö. Piiri panosti myös paljon ammattihenkilöstökoulutukseen. Kotipalvelu siirtyi Porin osastolta Satakunnan piirille vuonna 1992, jolloin piirin toimistosta tuli Maakunnallinen perhepalvelukeskus. Toiminta laajeni vuosien saatossa paljon – hoitokerrat ja hoitotuntien määrät kasvoivat roimasti, jolloin myös hoitajien tarve kasvoi. Satakunnan piirin kotipalvelutoiminta oli hyvin laajaa valtakunnallisestikin tarkasteltuna. Kotipalvelua koordinoitiin Porista ja Raumalta kahden kokopäiväisen ohjaajan toimesta ja sitä tuotettiin peruskotipalveluna, tehostettuna perhetyönä ja ryhmäkaitsentana.

Ammatillisen koulutuksen järjestäminen oli 1990-luvulla tärkeä osa Satakunnan piriin toimintaa. Koulutusta järjestettiin tukemaan ammattihenkilöiden toimintaa lasten parissa. Koulutusaiheina olivat muun muassa haasteellinen lapsi päivähoidossa, lapsen suru, työpaikan ihmissuhteet ja mistä ilo elää.

Satakunnan piiri löysi 1990-luvulla omat erityispiirteensä. Piiri oli Suomessa ainut, jolla oli meneillään kansainvälinen perhetyöprojekti sekä Porkkanapesä-projekti. Porkkanapesä-hanke lähti liikkeelle erään kouluttajan huomatessa, että Pormestarinluodossa monet lapset viettivät yötä rappukäytävässä kun kotiin ei voinut syystä tai toisesta mennä. Satakunnan piirissä haluttiin tehdä asialle jotain ja raha-anomukset laitettiin pikimmiten Raha-automaattiyhdistykselle vetämään. Avustus myönnettiin ja näin Porkkanapesä-projekti päästiin aloittamaan. Pesä oli tarkoitettu turvakodiksi ja oleskelupaikaksi alle 15-vuotiaille lapsille. Pesään sai mennä tekemään läksyjä tai tarvittaessa myös yöpymään.

Kansainvälinen perhetyö alkoi vuonna 1996 kartoittamalla Porissa asuvien maahanmuuttajaperheiden tarpeita. Eniten toivottiin lasten ja vanhempien kerhoja, kansainvälistä kohtaamispaikkaa. 1990-luvulla kansainväliseen perhetyöhön kuuluikin erilaisia kerhoja sekä leirejä lapsille ja aikuisille. Vieraita kulttuureja tehtiin myös tunnetuksi esimerkiksi maahanmuuttajien vierailuilla päiväkoteihin ja kouluihin.

1990-luvulla Satakunnan piirin toiminta oli jämäköitynyt – siitä oli tullut päättäväisempää ja nousujohteista. Suurta huomiota kiinnitettiin myös kenttäväen eli vapaaehtoisten jaksamiseen, jotta jatkossa vapaaehtoiset voisivat toimia mukana Satakunnan piirin projekteissa yhtä innokkaasti kuin tähänkin asti.